tiistai 12. syyskuuta 2017

LUKUTAITOVIIKKO - mitä kaikkea tuo lukeminen sisältääkään!


Ihanaiset pellavapäiset Eemelit ja kaikenkokoiset- näköiset - ja -väriset pojannappulat leikkivät ja touhuavat, kasvavat ja kehittyvät -
mutta miksi he eivät lue? Täällä Suomessa meille annetaan mahdollisuus oppia lukemaan, tarjolla on myös erityisopetusta ja tukea, mutta motivatiota ei voi lahjoittaa- se pitää itse löytää!

Näitä keinoja lähdimme Taikoja/ Noheva- hankkeiden tiimoilta selvittämään ja tarjosimme hieman erilaisen näkökulman lukemiseen OMNIAn kirjastojen kanssa yhteistyössä lukutaitoviikolla 4-8.9.2017. Yhteistyötämme tuki lisäksi kustannusyhtiö Tammi ja Juha Vuorinen (Diktaattori kustannus) kirjalahjoituksin. Tarjolla oli kirjallisuustietoutta käsittelevä helppo Kahoot -peli useita kertoja päivässä kirjastoissa, mahdollisuus testata oma lukutaito iPadilla Ylen uudella testillä karkkia syöden tai opastusta digimaailmaan vierailevien datanomi-oppilaiden avulla.
                                                                                          Viikon kruunasi torstainen kirjailijavierailu, jossa hiljattain ilmestyneestä jalkapalloilija Shefki Kuqista kertova kirja tehtiin tutuksi sen tekijän, Mika Wickströmin,   toimesta! Hän myös viritteli keskustelua oppilaiden kanssa kirjailijan työstä ja juuri tämän kirjan kirjoittamisesta ja kertoili myös millaista oli Shefkiä kirjaa varten haastatella. Leppävaaran urheilusta innostuneet nuoret kerääntyivät ruokasaliin sankoin joukoin-liki sata kuuntelijaa oli parhaimmillaan läsnä, mutta esitystä latisti hieman huono akustiikka ja kirjailijan vaade puhua ilman mikrofonia. Huomasin että tällaiseen tilaisuuteen pitäisi näin isossa talossa valmistautua kuukausikaupalla etukäteen että saa tarvittavat tilat käyttöön ja infoa liikkeelle ajoissa!  



                                                                                  
 Lehtimäellä onnistuimme luokanvaihtoja sopimalla päästä auditorioon, jossa odotti paljon kirjailijalle kiitollisempi porukka ja keskusteluakin syntyi enemmän.
Vaikka me järjestäjät hieman pettyneinä laskimme vähälukuisen yleisön määrää Lehtimäen auditoriossa, tuumasimme että jos edes joku näistä sai positiivisia ajatuksia lukemisesta ja ehkä niitä jakoi muillekin, olimme voitolla! Sen lisäksi että paikka pitää valita huolella, on nuorten kanssa puuhatessa ajankohdallakin merkityksensä - iltapäivällä klo 14.30 on tuo kotiinlähtö paljon jonkin kirjailijan lurituksia kiinnostavampi asia! Naisvaltainen  yleisö kuitenkin rohkeni keskustelemaan aiheesta ja loppujen lopuksi sain rautatieasemalle saattaa ihan tyytyväisen kirjailjan jolla jo seuraava kirja tekeillä.








http://en.unesco.org/themes/literacy-all/literacy-day



Kuvassa  vas. kirjailija Mika Wickström, jonka uutta kirjaa tyytyväisenä kirjastonhoitaja Marko Leppinen esittelee, ja keskellä erva Jorma Harju.



Maailmassa on lähes 800miljoonaa lukutaidotonta aikuista1 Maapallon väestön yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa eli 16% on lukutaidottomia. 98 % maailman lukutaidottomista elää kehitysmaissa, usein köyhyydessä ja monet heistä sodan haavoittamina. Lukutaitoa ei ole juuri siellä, missä sitä eniten tarvittaisiin.2 Maailman lukutaidottomista aikuisista (yli 15-vuotiaista) naisia on 64 %. 11 maassa yli 50% aikuisista on lukutaidottomia: Afghanistan, Benin, Burkina Faso, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Norsunluunrannikko, Etiopia, Guinea, Liberia, Mali ja Niger.3 Eniten lukutaidottomia on Intiassa. Lukutaidottomia aikuisia asuu Intiassa yhteensä 286 milj  (lähde:Lukukeskus)




Kaikkiaan OMNIAssa tehty tempaus lukutaidon hyväksi tuotti paljon positiivista palautetta ja sai ehkä muutaman nuoren miettimään sitä, kannattaisiko omaa lukutaitoa lukemalla kehittää?
Maahanmuuttajanuorille kävi ehkä myös selväksi että suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen tosiaan tapahtuu parhaiten kun kieli on hallinnassa- niin puhuttu kuin kirjoitettukin!
Lukutaitoon kun kuuluu niin paljon muutakin kun pelkästään jonkun kirjan "läpikahlaaminen"- nettiosaaminen on myös oma alansa jos aiotaan muutakin tehdä koneella  kun pelata.
Tempaus sai myös positiivista huomiota lehdistöltä, kun mm Länsiväylä teki aiheesta jutun.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/557836-ilmio-40-50-vuotiailla-aikuisillakin-voi-olla-huono-lukutaito-aiemmin-koulussa-joko
ja Hufvudstadsbladetista on toimittaja tulossa haastattelemaan poikia ensi viikolla joten näkyvyyttä on saatu!


lauantai 9. syyskuuta 2017

Kyra- Suomen "Lady dressage"! Göteborgin kuulumiset, lukutaitoviikko ja esteSM jäävät odottamaan...


Ensin kuvat.
tai oikeammin kamera.
tai sen puute.
Kun jätin sen järjestelmäkameran lojumaan kirjahyllyn päälle kotiin vaikka tiedän ettei maneesissa valo riitä jos joutuu zoomaamaan....
Joten ensin nöyrin anteeksipyyntöni huonolaatuisista kuvista ja kehotus katsoa K.O.R.K. in sivuilta niitä parempia!

Kyra on "tuttu juttu" mutta jaksaa yllättää - ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa ratsain selittämässä mitä tekee ja miksi!
Hevosvalinnat olivat myös mielenkiintoisia- tiesin että Kyra ei erikoisemmin pidä suomenhevosista ja Riittaa jännitti huolitaanko hänen tammaansa videon perusteella lainkaan joukkoon. Mutta jokaiselle löytyi paikka, ja rakenneasioissa oli varsin hyvä mainita suokkien lyhyt paksu kaula ja etupainoinen rakenne (yleensä) jotka aiheuttavat ongelmia siirryttäessä enemmän kokoavaan työskentelyyn.Tilanahtaus leukaperien ja niskan yhtymäkohdassa (="ganasher" på svenska) aiheuttavat sylkirauhasen "jumiutumisen" ja vaikeuksia liikkua peräänannossa  niska korkempana kohtana. Onneksi poikkeuksiakin löytyy - Kelmiä Kyra erityisesti kehui.  Sitäpaitsi nuori tuntiratsastaja Sofia pärjäsi vallan mainiosti ja "vietteli Virmallaan" yleisön ratsastamalla täsmällisesti ja tarkkaan -palvelualttius ja siis luonne korvaavat suokilla usein sen, mitä rakenteessa hävitään!
Ratsastuskoulut ovat mitä parhain tapa aloittaa ratsastus- edellyttäen että koulun hevoset ovat asiallisesti koulutettuja ja eriatasoisia; siis jokaiselle jotakin. Oppimista helpottaa toki myös "mallioppiminen" jos tallissa vaikka majailee täyshoidossa kisahevosia joiden treeniä oppilaat pääsevät seuraamaan. (Tästä muuten Kyra& Maria Gretzer keskustelivat omiin nuoruuden kokemuksiinsa liittyen  Ypäjällä toukokuussa- siihen laittaisin opettajana oman lisäykseni - ratsastajat taitavat enemmän seurata kännykkänsä nettitapahtumia kun aitoa ratsastusta nykypäivänä?)
Viereisessä kuvassa näkyvä Ettanin tamma Savona, joka joutui välillä vallan koville kun Kyra jo ennen ratsaillenousua herkisti maasta käsin ja valmisteli peruutusta varten - mm pyytämällä etuosaäkäännöksia ja askelia taaksepäin. Eri ohjasotteita käsiteltiin myös, ja oli puhetta luotiviivan taaksemenosta- sekin on treeneissä sallittua jos se on hevoselle mukavempaa- kunhan huolehditaan että ne kymmenen minuuttia radalla esitetään niska korkeimmalla kohdalla ja nenä luotiviivalla!

Lusitanohevosten pääosin kimo väritys oli hyvin näytillä Noora Peltolan ja Gladator de Penedon esittämänä, ja koska Kyra on portugalilaisia valmentanut, rotu on hänelle tuttu ja sai kehut myös luonteestaan ja eteenpäinpyrkimyksestä. Molempien nuorten ratsastajien kohdalla puututtiin myös istuntaan ja apujenkäyttöön - Nooran pitkät jalat pienirunkoisella lusitanolla jäivät helposti irti kyljistä, ja Kyran oli neuvottava fyysinen rakenneominaisuus ihmisillä- jos reidet ja polvet sojottavat ulospäin on melko vaikeaa saada varpaitakaan eteenpäin...
Mitä tulee istuntaan ja painonhallintaan -siis tasapainon - kilot ovat erikseen...- on tärkeää löytää se oma tasapainon "punainen pilkku" - hieman alhaalla ja selvästi oman keskipisteen takana jotta hevoselle annetaan mahdollisuus kasvaa ratsastajan edessä sä´än kohdalta! Mitä käsiin tulee, puhutaan usein "pehmeistä käsistä" mutta todellisuudessa on silloin kyse joustavista ranteista ja tarpeeksi jämäkästä kyynärpäästä joka on 90o kulmassa kevyesti vartalossa kiinni ja pystyy tarvittaessa vastustamaan hevosen suuta.





Pohkeen käytöstä tuli hyvä maininta - "älä purista, ole nopeampi"! Ratsastushan ei ole voimalaji! Ja jos raipalla pitää oikaista pohjetta, tee se heti pohkeen takana, jonka jälkeen uusi kehoitus pohkeella ja reaktion on tultava HETI: Ohjastuen on löydyttävä molemmilta ohjilta, niin hyvä kun tuo sanonta onkin : Ratsasta sisäpohkeella ulko-ohjan tuelle, on muistettava että niitä ohjia on kaksi kuten myös pohkeita! Istunnalla ei pidä "tuupata" hevosta eteenpäin - siinä hyvänä vertailuna polkupyörä, joka ei yhtään sen lujempaa kulje vaikka ajaja kuinka siellä keinuisi. Ainoastaan polkemalla lisää saadaan vauhtia..Istunta taas joko mukailee hevosen liikettä - ravissa jopa hieman ylös/alas - tai jarruttaa puolipidätteen yhteydessä kun päästään mahdollisimman lähelle ja syvälle alas satulaan. Kun rentoudutat pakarat sinun on helpompi laskeutua alas satulan syvimpään kohtaan.
Juniori Louise Jönsson 7-vuotiaalla Daynalla teki istunnallaan minuun erittäin positiivisen vaikutuksen ja tämä pari esitti sivuliikkeitä mm yhdistäen avo- ja sulkutaivutuksia ravissa siirtymisiin käyntiin, väistöä jatkaen ja takaisin raviin.                                                                                                                                                                                            

Ida-Lotta Peltoniemen Poirot taas oli hyvä esimerkki kuumasta hevosesta, jolle päivän ohjelma piti miettiä niin valmiiksi, ettei hevonen ehtinyt ajatella liikaa. Esim laukanvaihtoja saatettiin tehdä muutama lävistäjällä, mutta kun kaveri alkoi niitä jo odottaa ja yritti edeltää, mutettiin harjoitus käyntiin siirtymiseksi. Myös laukanvaihdon paikkoja pitää vaihdella ja aina olla hevosta ajatuksissa pikkaisen edellä. Kuumilla hevosille pohje on erityisen tärkeä, sillä hevosen pitää sekä a) sietää b) kuunnella pohjetta. 



Vaihdoista puhuttaessa tunsin pientä tyytyväisyyttä kun mainittiin esteratsastajien tapa opettaa vaihdot "luonnollisesti" - usein nuorella jo pelkästään tasapaion häirintä aikaansaa vaihdon. Ok ei ne nyt niitä puhtaimpia ja kauneimpia aina tuolla esteradoilla ole, mutta se ajatus ettei niistä tehdä SUURTA NUMEROA on jo askel eteenpäin. Yksittäisisä vaihdoissa on "uuden" ulkopohkeen tehtävänä ylläpitää liikettä ja valmistella itse vaihtoa kun "uuden" ulko-ohjan tehtävänä on hoitaa kokoaminen ennen vaihtoa ja itse vaihdossa sitten myödätä. Niin, se laskeminen 1-2-3 pitää tokimuistaa. Ajoituksessa oltava sikäli tarkkana, kun vaihdot on opittu, ettei hevonen ala edeltää ja tee omia versioitaan radalla. Tosin Kyra ei ollut aivan vakuuttunut siitä, näkevätkö kaikki tuomarit sen tuleeko vaihto avuista vai ennakkoon...
Toiseksi viimeisn esiintyvät Nina Dunder Floresco Silillä ja Christina Vuorimaa Fabrinalla - hyvin erityyppiset hevoset erilaisin ongelmin oli mukava nähdä yhtaikaa. He tekivät paljon vastalaukkatyöskentelyä varsin mallikkaasti ; harjoitellen nimenomaan siirtymisiä laukka/käynti  ja hevosen suorana pitämistä- takaosa lähtee helposti jolloin on muistettava moottorin sijaitsevan takana ja korjattava etuosa takaosan eteen.




Mukava hevosvalinta oli Marina Ehnroothin 10-vuotias Cat WiesleZ jonka ongelm oli etupainoisuus ja hieman lukkiutuneet lavat; etenkin ravissa. Kyra aloitti maasta käsin herkistämällä - raipan kosketuksesta on etujalan noustava ja myös etuosakäännöksiä pyydettiin. Etuosakännös on - harmittäavaa kyllä- Kyran mielestä- jäänyt pois Pohjoismaissa kaikista kouluohjelmista vaikka se harjoituksena on hyvinkin hyödyllinen. Selvästi hevosen "erikylkisyys" tulee myös tässä maastakäsintyöskentelyssä esille, ja maastakäsin harjoitukisa voidaan mieluusti tehdä tarpeen mukaan vähän vaikka päivittäin. Marinan hevoselle tästä oli selvä hyöty, sillä sen ravimuoto parani selvästi ja raippa ulkokädessä myös vaikutti ulkolapaan kun se yritti kulkea lapa edellä ulos. Lopussa Marina sai hevosensa hyvin eteen-alas venymään sen kuitenkaaan hukkaamatta tasapainoaan - alakaulan lihakset supistuivat ja ylälinja saatiin selvästi venymään.

Viimein -vaan ei vähiten- saapui areenalle Maarit Raiskio, kokenut kettu jolla työn alla ja varmasti olympialaisiinkin tähtäävä Cartier- iso, pitkäkaulainen ja -koipinen tapaus, joka kuitenkin hyvin yhteistyöhaluinen ja selvästi viime näkemältä toukokuussa voimistunut. Tässä mentiin jo GP:n liikkeitä, ja sarjavihdot ehdin nähdä, mutta siirryttäessä passageen minun oli poistuttava- nuori autoasiantuntija oli haettava Pasilasn asemalta ja tiemme kävi autonostoon - tällä kertaa tuloksetta. Äiti olisi kyllä juuri katsastetun volkkari dieselin huolinut, mutta moottorinäänissä oli kuulema jotain ja joku ripustus piti meteliä eikä kytkinkään toiminut ihan pehmeästi...No, mene ja tiedä, kukin on haka omalla alallaan. Minä pitäydyn hevosissa ja opettamisessa joten auton etsintä pojan johdolla jatkuu...


Sateesta huolimatta- nyt on puinnin aika. Jonkinverran on Mäntsälässä jo puitu. Aurinkoisia kelejä odotellaan ja seuraavaksi onkin luvassa raporttia lukutaitoviikosta ja Göteborgin EM-kisoista. Ja ehkä este SMistäkin - omiakasvatteja starttilistoilla- ihan jännittää!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

lukutaitopäivä 8.9. -koko viikko lukien! Göteborgista palauduttu, auto rikki ja kasvattajapalkinto saatu!



Tällaista tulevalle viikolle - ota valokuvahaaste vastaan!
Suomessa liki 80.000, enemmistö miehiä,  jotka ovat jo syrjäytyneitä tai syrjäytmisuhan alaisia, Monella heistä on puutteita niin kirjoitus. kuin matemaattisissa ja digitaidoissa, ja mitä vanhemmista on kyse, sen enemmän on heitä, joilta puuttuu peruskoulun (tai vastaavan) jälkeinen koulutus. Myös mitään oppimisvaikeuskartoituksia ei ole monellekaan tehty, mutta nyt Taikoja- projektin kautta yritetään saavuttaa ja auttaa tätä porukkaa ihan arkipäiväisten taitojen päivittämisessä! Siihen liittyen on lukutaitopäivä varsin hyödyllinen muistutus siitä, että vaikka ala-asteilla on opittu tavaamaan ja jonkinlainen lukutaito on takataskussa, osaako sitä sitten hyödyntää?
Koska luit viimeksi ja mitä luit?
Ymmärrätkö jonkin vempeleen käyttöohjeet ensilukemalla, entä miten sujuu virkasuomi kun postista saapuu jonkinlainen vaikkapa työttömyyteen tai opintoihin liittyvä paperi? -Minun täytyy myöntää, että niin opettaja kun olenkin ja opintoja suorittanut vuosiksi, sain lukea "Opintotuen muutoksenhakulautakunnan I jaoston" päätöksen useampaan kertaan ennenkuin ymmärsin etten ole KELA:lle velkaa  satasen liikaa maksetusta opintotuesta kesäkuun  2016 osalta. Selkein ymmärtämystäni kasvattanut  osio oli se, ettei liitteenä ollut laskua....

LUKUTAITO, ihana taito. Tule mukaamme juhlistamaan YK:n lukutaitopäivää 8.9.! Ota valokuva, jossa näytät millaisessa arjen tilanteessa hyödynsit lukutaitoa. Jaa kuva somessa. Käytä aihetunnisteita #lukutaitohaaste #lukutaitopäivä#LiteracyDay. Haasta mukaan myös kavereitasi! Lue lisää: https://blogs.sis.uta.fi/taikoja/2017/08/24/osallistu-sinakin-lukutaitopaivaan-8-9-2017-lukutaitohaaste/ #ESRTaito


Tähän kirjaan oli pakko tutustua että osaa Wickströmiltä jotain torstaina kysyäkin. Ei hullumpi kirja , mutta kovin monta matsia siinä pelataan...Mukana lukemassa Nöpö, joka paranemaan päin  pahasta tasapainoaistia horjuttaneesta korvatulehduksesta!



Työpaikallani OMNIAssa Espoossa on haaste otettu hyvin vastaan ja kirjaston kanssa olemme suunnitelleet ohjelmaa koko viikoksi; huipentuma tullee torstaina kirjailija Mika Wickströmin myötä joka on luvannut kahdessakin koulussa kertoa lukemisesta ja uusimmasta kirjastaan "Shefki Kuqi-Kosovon härkä". Toivottavasti pojat arvostavat!
Hauskinta kohdallani oli ehkä se, että vaikka Litmanen ja Aki Riihilahti (kiitos SRL) ovat niminä tuttuja, en tästä jalkapalloilijasta ollut koskaan kuullutkaan! Kuitenkin lähes jokainen miespuolinen henkilö jolle asiasta olen maininnut, tiesi ko urheiljan heti. 
Myöskään kirjailja Wickström ei nimenä sanonut minulle mitään, vaikka on voittanut "vuoden urheilukirja"-palkinnon jo 1998   kirjastaan.kunniakierros.
OPPIA IKÄ KAIKKI!
Koska jo keväällä lupasin sijaistaa  erityisopettajaakolleegaa kolme viikkoa ensi viikosta alkaen, on edessä melko täysi työviikko!  Olin jo viime viikolla täysin kypsä niin työkiireisiin kuin vapaa-aikaankin; Nöpö-kissan sairastuttua poissaollessani, raha-asioiden mutkistuessa ja sitten pisteenä ii:n päälle auton hajottua torstaina! Lauantaisiin koulukisoihin kuljetuksen hankkiminen Grixielle oli kiven alla (kiitokset  1. exä-Peralle kun hoiti!!!)
 Perinteinen suomalainen  "pään täyteen vetäminen" perjantai-iltana kävi mielessä...


Mutkien kautta matkaan- kisatuloksia ei tällä kertaa sijoitukseen asti, mutta mukava kokemus taas kerran- vanhalle rouvalle käy näköjään laji kun laji! (he B 56% he C 61%)





-Tässä kuvassa Violin 6vuotta sitten - hyppäsi jo silloin mieluusti! Mistään varsinaisesta "treenistä" ei tietenkään ole ollut kyse, mutta kun mamma Violetin perässä innostui, niin menkööt! 

Kuinka ollakaan, kisat sujuivat kohtalaisesti vaikkei sijoitusta tällä kertaa tullutkaan, ja kun juuri olin ehtinyt kotiin siivoamaan soi puhelin. Kasvattini Violin oli voittanut suomenhevosten laatukisan ja kasvattajan tilinumeroa tiedusteli onnellinen omistaja Mari Lepistö. Piti sitten vielä osoitekin varmistaa- muistopalkinnoksi tulossa vielä hopeinen kakkulapio! Tällainen hieman ennalta odottamaton menestys tuntui aivan huikealta- toki olen tamman menoa hieman seurannut ja se oli aiemmissa varsojen koettelemuksissa ihan kivasti pärjännyt, mutta tätä en osannut odottaa- kiitos Mari!

Tuskistellessani autokorjauksen  hinta-arvion/ uuden auton hankinnan   kanssa huolestutti tietenkin päivittäinen liikkuminen - Espooseen tulee 75km Mäntsälästä, ja myös työn puitteissa saattaa tulla kilometrejä. Puhumattakaan omista valmennuksista, joita taitaa olla lähes päivittäin. Enpä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi miten korvaamattoman tärkeä auto kulkuvälineenä minulle on!
Pelastus löytyi tänään, kun 2. exä on autoa vaihtamassa ja hetken aikaa lie "kahden auton loukussa" jolloin minulle viikoksi toinen liikeni - vau, kiitos Kakelle! Mulla on aika hyvät nää exät! 

Näin tuo vaan on - kun hätä on suurin on apu lähellä!
Tämän postauksen ympärillä nyt tällä kertaa pyöri vaan omia narsistisia ajatuksia, mutta opetuksena olkoot kiitollisuus siitä, että asiat tuppaa järjestymään! Kissa paranemaan päin, hevosen tallaamat varpaat sittenkin tallella, ajopeli alla, kasvattajapalkinnosta riittänee rahaa autonkorjaukseen (tai käsiraha uuteen?) , pikkumiehiä yökylässä fammua ilahduttamassa ja puolukkametsässä, eikä tänä viikonloppuna  edes ole satanut!
Elämä on loppujen lopuksi aika pienistä asioista kiinni - ottakaamme koppi ja arvostakaamme läheisiämme ja ystäviämme - he ovat sen ansainneet!
Göteborgin kisoistakin on kirjoitettvaa varmaan postauksen verran, mutta siitä myöhemmin. Muutama kuva tähän kuitenkin.
Ja ruotsalaisista sen verran, että nuo "Hannu Hanhet" osaavat iloita ja kannustaa kanssakilpailijoiden menestystä  sekä omiaan - Peder Fredriksonin kulta EM-esteillä oli ääntähuumaavaa! Siinä kyllä kalpenee suomalainen kateus- ottakaamme oppia!

Hauskaa ja opettavaista oli seurata nelivaljakoiden etenemistä etenkin maasto-osuudella Slottsparkenissa! Taas tuli opittua uutta- mm se, ettei näiltä valjakoilta oteta maastossa kokonaisaikaa, vaan ainoastaan estealueen sisäinen ajanotto pelasi. Minuutin - pari ne siellä pyörivät merkattujen paalujen välissä - huh olisin kyllä eksynyt, niin hurjan näköistä menoa oli!







Paluu arkeen hienon kisaviikonlopun jälkeen (kiitos Anulle ja Tössälle hyvästä seurasta ja pienistä kommelluksistakin!) oli vastoinkäymisten ansiosta melko täydellinen, mutta nyt on fiilikset taas kohdallaan - syksy tulee ja muutamasta kauniistakin päivästä on päästy nauttimaan. Uimavedetkin sen verran kylmenneet että jo saunakin maistuu - avantouintikausi hiljalleen lähestyy...
Palailen vielä koskien Göteborgin tuloksia ja etenkin kouluratsastusta, mutta ensin on tulossa työntäyteinen kirjallisuusviikko - tervetuloa mukaan lukutaitoa kehittämään vaikka selfien avulla!