lauantai 30. joulukuuta 2017

Uutta oppimaan- ehdin sittenkin vaikka vuoden viimeinen päivä jo häämöttää...


Tämä on oikeastaan aika hassua ja hölmöä, mutta kun luin oman blogini esittelyn uusiksi jossa mainitaan sana OPPIMINEN niin uskallan tämänkin kertoa:
Olen aivan itse virkannut "pääliinan" eli kaulaliinan jonka saa viritettyä myös pään ympärille kuten minulla usein on tapana. Tämän kalulapäähine suojaa myös korvia kun sen saa mahtumaan kypärän alle.

Käyttöä testattiin äsken koiralenkillä- toimii!
levennetty yläosa peittää hyvin pään ja alahaarakkeet saa kiedottua kaulan ympärille ja solmittua niskaan.
Mikään myyntihitti tämä tekeleeni ei tosiaankaan ole, sen verran kuhmurainen ja epämääräistä silmukointia olen saanut aikaiseksi, mutta itse olen tosityytyväinen - en ole juuri omien kouluaikojen jälkeen muuta käsitöitä tehnyt kun sukkia parsinut ja jokusen napin ommellut!
Tässä astuu esille MOTIVAATIO tai pikemmin sen puute - olin kakarana sen verran hätähousu että kun kaikki piti saada valmiiksi heti eikä huomenna niin mitkään ompelujutut eivät vain olleet minua verten.(jostain syystä kärsivällisyys kuitenkin riitti esim piirtämiseen- täyskymppi koulussa aina) Sitäpaitsi - olihan minulla äiti, ja on yhä, joka vieläkin on taitava niin käsistään kuin ompelukoneenkin ääressä! Hänelle omat pojatkin ovat osanneet viedä rikkoontuneet vaatteensa..
Tämä yllättäen herännyt motivaatio oli oikeastaan kaupan ALE myynnin tulos: Ohimennen kaupassa katselin ALE-koria jossa ah niin ihanan väriset lankakerät suorastaan huusivat ostajan perään! Koska en mitään tiedä tai tajua langan hinnoista, tuo 2€ kuulosti vallan kohtuulliselta ja ostin kerän. -Nyt jo viisastuneena voin kertoa että niitä keriä piti sitten vielä hakea kaksi lisää...


Seuraava ongelma olikin sitten se koukku jolla jotain väsätä-. ja mitä?
Äidilläni oli siihenkin ratkaisu kun poikettiin hänen luonaan kylässä Tapaninpäivänä- sain aivan itse valita työvälineen tulevaa tekelettäni varten ja päädyin koukkuun jossa lukee 6,00 ja nyt vasta katsoin että lankakerässäkin on teksti 10.
Olisikohan siis koukun pitänyt olla vielä isompi?-no hyvin tuokin toimi!

Hassuinta tässä jutussa onkin se, kuinka itse opettajana valitan että nuoriso haluaa aina "kaiken -minulle -nyt-ja-heti" - niin en itsekään ole yhtään tuon fiksumpi- joulun ja uudenvuodenväli on mennyt vallan virkatessa ja TV:tä toisella silmällä katsoessa! Tänään sain ensimmäisen työni päätökseen Kaurismäen "Tulitikkutehtaan tytön"- säestyksellä. ja tuli siis jo koekäytettyäkin koiralenkillä! -Jännä juttu tämä motivaatioksi, tai välillä jopa inspiraatioksi kutsuttu tunne - se toimii!





Onkohan vielä näinkin, että kun jotkut konditionaliksen -isi- jutut painaa päälle kuten oikeastaan minun pitäISI opiskella netin käyttöä ja soveltaa ruotsin tehtäviä socratekseen tai quizlettiin tai-mikä-ikinä-olikaan- jota en osaa kunnolla käyttää, -niin aina löytyy mielenkiintoisempaa tekemistä? Siivoaminenkin on sellaista puuhaa, jonka mieluusti jättää tuonnemmaksi...                                                                    Omilta kouluaikojen käsityötunneilta en paljoa muista koska yleensä minut ajettiin luokasta ulos- taisin olla liian nenäkäs ja vähän kyseenalaistaa eri tehtäviä. Lapasenkin kudoin vahingossa tositiukaksi. ja kun opettaja siitä huomautti, tein siitä toisesta niin löysän tahallani että se oli varmaan kaksi numeroa toista suurempi.. Niitäkän lapasia ei koskaan tullut käytettyä.
Muu käsityötaito on käsittänyt lähinnä nahkatöitä, ja vaikkei nekään koskaan mitään kauniita ole olleet, niin jokin kestävyys lie ollut pikilangassakin aikanaan kun minulla yhä on käytössä itsetekemäni sivuohjat vuodelta 1977!

Muutakin pientä ja hauskaa tässä joulun alla on päässyt tapahtumaan - yhtä nuorukaista on ratsastajaan totuteltu jo useampaan otteeseen, ja itselleni tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ikävä ajatus omasta painostani nuoren hevosen selässä - ei reilua! Joten laihdutukseen, mars - hyvä on näitä lupauksia tässä uudenvuoden alla antaa, mutta fakta vaan on, että liikkua täytyy enemmän tai lopettaa syöminen! "Entisessä elämässäni "oli kieltämättä se hyvä puoli, että kalorit tuli samantien kulutettua ihan vaan hyötyliikunnalla! Nyt on varta vasten mietittävä miten paljon ja koska liikkuu! Vaikka avantouinnin SM häämöttää jo helmikuun alussa, ei se jäinen 25m vielä ihan täydestä kuntokuurista käy! Tässä haastetta kaikille - ei pelkkää laihduttamista, vaan myös sitä liikuntaa- mikä laji kenellekin sitten sopii!

Tänä vuonna satsasin  aineettomiin lahjoihin - siinä vielä se hyvä puoli, että parhaimmassa tapauksessa pääsee itsekin nauttimaan kulttuurista! Torstaina olimme pikkumiesten kanssa ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa- Tippukivitapaus oli lasten mieleen ja hyvien arvostelujen perusteella sen olin valinnutkin. No, katsoihan sitä, mutta odotan itse kyllä enemmän Ryhmiksen "muodonmuutokselta" joka luvassa helmikuun alussa poikien kanssa ja sitten Svenskanin "en man som heter Ove"- äidin seurassa!






Junamatka Helsinkiin teatteriin- käynti myös Stockmannilla ja etenkin katsoimme  sen jouluikkunan ja leluosastolta löytyi "limaa" moneen tarpeeseen...
En ollutkaan muistanut miten kaunis katto on Kansallisteatterisssa (niin oli loppuunmyyty että jouduimme tyytymään 2. parven paikkoihin,mutta ilo irt siitäkin kun näimme "lentävän tukaanin" läheltä...) ja pojat ihailivat rakennusta jo ulkoapäin ja ihmettelivät että "tohon linnaanko me mennään?"
Ihana reissu!

Koko joulunseutu ei tietenkään ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista- kuten ei elämä yleensäkään- mutta kun opettelee näkemään niitä iloisia asioita ja arvostaa pieniäkin ilonpilkahduksia on tämä täällä taivaltaminen niin paljon mukavempaa!  Ja vähän lapsellinen saa olla, eikö vaan ???


Joten - hyvää UUUTTA VUOTTA kaikille - tavataan taas uusissa merkeissä vuonna 2018!
ja kiitos kun jaksoitte lukea- se inspiroi lisää! Parhaillaan teitä lukijoita on ollut 1200!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulurauha- kaiken hosumisen jälkeen. kuvakollaasi ja jokunen ruokajuttu...


Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt syksyn verran toteuttanut töissä ajoitusta "8-16" lisäten siihen päivittäin reilut kaksi tuntia työmatkaa- huhu -huh.
Hatunnosto kaikille niille, joilla tämän lisäksi on perhettä hoidettavanaan, lapset päivittäin  hoitoon vietävä ja haettava, kaupat käytävä ja perhe ruokittava!
Minulla ollut ihan riittävästi kissoissa ja koirassa hoidettavaa ja muistettavaa - hevoset sentään nauttivat täyshoidosta ja pärjäävät vaikken päivittäin käykään!

 En kuitenkaan kaipaa entistä ympäripäiväistäkään työtä - muistelen välillä lähes kauhulla niitä päiviä jolloin saatoin aloittaa kuuden jälkeen tunnin työrupeamalla aamulla tallissa, sitten suihkun kautta kouluun, iltapäivällä kauppojen kautta kotiin ja tallihommiin, ehkä ratsastamaankin kun noita nuoria koulutettavia kasvoi, perheelle ruokaa ja sitten tunninpitoon ja iltatalli, lapset nukkumaan ja joskus 21 jälkeen vielä seuraavien tuntien valmistelua tai kokeiden korjaamisia...
Aikaansa kutakin!

Uusille urille on ollut tosi kiinnostavaa suunnata työelämässäkin, ja muitakin uusia asioita olen oppinut kuten kuusen valinnan metsästä ja poikkisahaamisen. Tuli mieleen, enpä ole kuusta itse kotiin auton takakontissa koskaan tainnut raahata- niitä kuusitöitä varten on ollut mies tai/ja pojat!
Lumityöt, autonhuolto, puidenpilkkominen ja sisälle tuominen ja ruohonleikkuu ovat myös olleet niitä asioita, joita en juuri ole joutunut tekemään. Eikä nyt ole kyseessä mitään "miestentyöt/naistentyöt"-ajattelua, vaan käytännön sanelemia juttuja.
Sekä #metoo- kampanja että nämä ahdistelujutut eduskuntaa myöten ovat paisuneet hieman liian suuriksi. Miesparat, kohta ei normaaleja treffejäkään voi kysellä kun jo ruvetaan huutamaan ahdistelusta! Mietin sitäkin, että ne jotka nyt uskaltavat suunsa avata ovat niitä, jotka kuitenkin ovat uskaltaneet sanoa "ei-kiitos" ehdotteluille - entä se suuri määrä naisia/tyttöjä jotka sitten ovat joko vastentahtoaan nöyryytettyinä tai omanedun tavoittelun nimissä suostuneet erilaisiin ehdotuksiin? He tuskin täällä ovat suureen ääneen kampanjoimassa?

äh, olkoot nyt on siis joulu ja mieli iloinen; laittelen tähän muutaman kuvan kaikesta häsellyksestä josta en ole eroon päässyt, mutta minkä jälkeen on ihana rauhoittua TV:n ääreen tai kirjan pariin. Tai lähteä ratsastamaan ihan vaan harrastuuksen nimissä ja keleistä nauttien  nyt näyttää ihan hyvältä- toivottavasti koko joulun!


Piparkakkuja, joulutorttuja ja pikkuleipiä teimme eilen, joulusiivouksen viimeistely osui vielä tälle aamupäivälle, nyt on jo porkkanalaatikotkin uunissa ja odottelen että pääsisimme poikien kanssa saunomaan ja viettämään joulua - jos oikein hyvin käy ja herään aamulla aikaisin, voisi tieni viedä vaikka joulukirkkoon?


-Vanha piparkakkureseptini on todella monimutkainen, mutta tulos on kyllä viimeisen päälle. Aiemmin tein tuplana, nyt riitti tämä vakioannos. Joskus on piparkakkutaloa tehty, mutta sen verran hataria rakennelmia ovat olleet etten ole enää vuosiin yrittänyt. Se tehkööt. joka taitaa ja tykkää!

Apulaisia sain sitten varsinaiseen leipomiseen- tästä tuli se joulun tuoksu ja tunnelma!




Lanttulaatikosta älysin luopua ehkä viitisen vuotta sitten - ei sitä kukaan syönyt ja itsekin vain maistoin, koira ja kanat tykkäsivät. -Kananmunia pyrin ostamaan tuottajilta tai jos kaupasta, aina niitä vapaina kulkevien mieluiten luomutipujen munia. Kanoja minulla tosiaan on ikävä välillä! 



Joululaatikoita on tullut tehtyä itse - näitä porkkanalaatikoitakin kahdella eri reseptillä kun en osaa päättää kumpi on parempi. Ja perunalaatikko - sen pitää olla imelletty, joten aloitin sen tekemisen eilen. Aina vähän jännittää miten se onnistuu!?




imelletty perunaloota -tottakai!


Tällaisiin tunnelmiin täältä Mäntsälästä - mieli rauhaisana joulua varten, ei kiirettä ja hyvä tahto päällä maan! Pienistä hyvistä asioista se joulukin muodostuu- ne pitää vaan oppia näkemään!
Lopuksi vielä kuvia Espoon kirkosta missä omnialaisten jouluhartaus torstaina - hieno tunnelma ja mukavan lyhyt ja musiikkipainoitteinen tilaisuus! 



Omnian kuoro solisteineen hieno!

HYVÄÄ JOULUA- GOD JUL!



maanantai 4. joulukuuta 2017

Sveriges ambassad i Helsingfors- snyggt, litet pompöst men ack så trevligt-på svenskt vis!





"Tee mitä tykkäät" sanoo OMNIA, nykyinen työnantajankikin. Ja minähän teen. Kun on tarpeeksi utelias saa aina kaikesta uudesta jotain irti - nyt vuorossa Ruotsin lähetystö ja seminaari jossa professori Jarmo Lainio Tukholman yliopistosta kertoi ruotsinsuomalaisten tämänhetkisestä tilanteesta Ruotsissa ja siihen liittyviin tulevaisuudenhahmotelmiin. Tästä kumpusi mielenkiintoinen paneelikeskustelu ja lopulta kuulimme Ruotsinsuomalaisen nuorisoliiton terveiset ja pääsimme vielä nauttimaan ihanasta buffeesta lähetystön upeissa tiloissa.
Lainio on tehnyt tutkimustaan maaliskuusta lähtien Ruotsin valtion toimesta-EU:lta tullut näpäytys jo useamman kerran huonosti hoidetusta oman äidinkielen / vanhempien kielen opetuksesta, ja asiaa oli siis tutkittava ja nyt oli se päivä jolloin myös parannusehdotuksia lyötiin pöytään.
Ruotsinsuomalaisia on maassa tällä hetkellä- laskutavasta riippuen - 700.000-800.000 mutta he eivät kaikki suinkaan enää puhu suomea äidinkielenään. Kielenopetuksen tarvetta on sikäli kovin vaikea tilastoida, ettei kouluissa pyydetä mitään tarkkoja tietoja kotikielestä, eivätkä vanhemmat suomenkieltä välttämättä edes mainitse jos lapset osaavat hyvin ruotsia ja pärjäävät koulussa. Tutkimuksen perusteella vahvimmat ruotsinsuomalaiset kaupungit ovat Eskilstuna, Västerås, Södertälje, Haparanda ja Tukholma.
Hauskana yksityiskohtana suurlähettiläs Anders Ahnlid, joka meidät toivotti tervetulleiksi ja sittemmin isännöi illallista, kertoi oman mummonsa olevan Naantalista kotoisin ja kuinka ilolla muisteltiin Suomessa vietettyjä kesäaikoja- kielestä mitään ymmärtämättä.

ambassadör Anders Ahnlid var kvällens värd

Ruotsin 290 kunnasta alle sata tarjoaa "äidinkielenomaista" suomenopetusta, mutta siitä ei välttämättä tiedoteta kovin hanakasti, ja tasaryhmien muodostaminen on vaikeaa, puhumattakaan opettajan löytymisestä. Tarjolla keskimäärin 40min  viikossa- koulupäiän jälkeen.
Nyt tehdyn tutkimuksen pohjalta Lainion esitys on lisätä kielenopetusta kolmeen viikkotuntiin aina ylä-asteelle ja lukioon asti, jotta siitä olisi oikeasti hyötyä. Opetus ei myöskään saisi venyä pitkälle iltaan, vaan mahdollisuus jättää osa ruotsi äidinkielenä- tunneista pois olisi selvitettävä. -Viime kädessä poliittiset päätökset ja valtion budjetti on se, minkä varassa liikutaan, mutta tässä olisi ainakin hyvä alku.



Paneelikeskustelussa sivuttiin tätä aihetta, ja oman lisänsä ja ajatuksia toivat panelistit, joista Venla Odenbalk Sverigefinska ungdomsförbundetista suoraan myönsi ettei edes osaa puhua suomea kunnolla. Tästä virisikin keskustelu siitä, onko ruotsinsuomalaisen "tavaramerkki" tämä kielitaito, mutta tultiin siihen tulokseen ettei välttämättä, kunhan halu oppia jotain löytyy. Ja sitä suomalaista sisua - sitä täytyy olla!
Todella mielenkiintoisia pointteja puolin ja toisin- Suomessa verrattavissa maahanmuuttajiin ja heidän kielitaitoonsa sekä suomenkielen oppimiseen ja integrointiin - on ehkä osattava hyödyntää kaikista kulttuureista itselle sopivimmat osat ja muodostettava siitä oma identieteetti!


_Paneelikeskustelussa mukana (vas) kansanedustaja Nina Lundström, kulttuurituottaja Lina Puranen, nuorisoliiton toiminnanjohtaja Venla Odenbalk ja prof. Jarmo Lainio- kaikki suomalaisilla sukujuurilla.



Lopuksi vielä Venla Odenbalk ja Alice Kylander kertoivat Sverigefinska ungdomsförbundet´´in toiminnasta jonka tuloksena haastattelujen pohjalta tehty kirja kiersi nähtävänä- ihan mielenkiintoisia ja hyvinkin erilaisia ihmistarinoita! Koska kyseessä on hanke, on sen toiminnan jatkuminen täydellä teholla vielä epävarmaa, mutta tulokset ovat olleet hyviä joten tämänhetkinen tilanne on hallinnassa.





Meille vieraille oli tarjolla ihana buffe-illallinen jossa kalaruoat ja lriistalihapullat sekä eri kasvisvaihtoehdot todella kruuunasivat illan - paljon uutta tietoa, ajatuksia ja ideoita pähkäiltäväksi - oli vallan kannattava reissu.
Ja aina se tylsän pänttäämisen voittaa, osittain työajallehan tällainen menee, mutta kun pitäisi tuota kestävää kehitystäkin opiskella ja Turun YO:n kieltenopejen verkkokurssin suunnittelu on vielä ihan alkutekijöissään..
Tämä syksy olisi kyllä vaatinut vähän lisää tunteja vuorokauteen- jospa jouluna saisi hieman hellittää?
vilken fin-fin servis! Tekopparna hade jag gärna tagit hem!


Mopoja rassaillen Pyhtäällä nuorisotoimintaa- mielenkiintoista päätöksentekoa kunnalla






Tämä nuorten (miesten) mopoilu ja niiden rassailu ja tuunaaminen Pyhtään kunnassa on saanut paljon julkisuutta mm Yleltä viime aikoina- linkitän tähän tapahtumasarjan kulun.

Pyhtäälle perustettu nuorten mopotalli on kerännyt kehuja ympäri maata, sillä se on pitänyt nuoret poissa pahanteosta. Nyt kunta on päättänyt lopettaa yhteistyön mopotallia ylläpitävän yhdistyksen kanssa.






Nuorisotoiminta
https://yle.fi/uutiset/3-9958979

Sattuipa tässä eilen, jouluvalojen etsinnän ja asentamisen (ja nilkan rikkomisen!) yhteydessä, putoamaan laatikollinen vanhoja valokuvia lattialle. Niitä selvittäessä ja takaisin laatikkoon tunkiessa, mikäs sen mukavempaa kun muistojen läpi kahlaaminen. Kyseessä siis "irto"paperikuvia, osa laadultaan niin huonoja etten albumiin huolinut, tai niin irrallisia kokonaisuuksiin kuulumatomia etttä sen takia maanneet laatikon pohjilla. Kuulostaako tutulta vai olenko ainoa lajissani jolla "epämääräisiä" valokuvia jossain tallessa?
Löytyi kourallinen kuvia Mäntsälän ratsastajien "nuorisotoiminnasta" aivan 1990-luvun alusta, laman kynnyksellä. Yhä paikoillaan seisova Liljendalin tilan vanha punainen mökki oli innostuneen nuorisojoukon käytössä- joukossa muutamia poikiakin- ja kun heille annettiin vapaat kädet, tapahtui!
Vanha tupa haluttiin kunnostaa talkoilla, ja kerjäämällä saivat nuoret sitten maalejakin - en raaskinut asiaan puuttua- itsepähän tiloissa oleskelivat- mutta lahjoitetuilla "jämämaaleilla" maalaten tulos oli melkoinen: Mintunvihreä lattia ja marjapuuronväriset seinät!
Näistä maalamistapahtumista en kuvia löytänyt, mutta muistan elävästi itse talkoot!
En tiedä mikä on tilanne tänä päivänä, kaiken "järjestäytyneen ja maksullisen" toiminnan keskellä, mutta tuolloin nuoret tosiaan vetivät heppakerhoja, osallistuivat eri talkoisiin ja hoitivat hevosia- kaikki yhdessä.


Heinäkuormia purettiin yhdessä, eräänä kesänä tehtiin itse puolelta hehtaarilta seiväskuivattua heinääkin, ja paljon tuli tehtyä myös tosi sponttaanisti kun vaan syy keksittiin ja porukkaa oli paikalla.

Sitten joku rohkeni tulla kysymään saisivatko nuoret yöpyä tallilla, siis tuvassa joka kesäisin oli leirikäytössä. Vietettäisiin iltaa ja pidettäisiin hauskaa.
Toki mietin hetken, halusin itse olla kotona silloin (asuin samassa pihapiirissä viereisessä talossa) jotta pelkästään tieto "yllätystarkastuksen" mahdollisuudesta oli olemassa, mutta mitään syytä kieltää en keksinyt - siitä vaan, kunhan juomat pysyvät 0-prosentissa eikä alueella saanut tupakoida- nuuskaamista ei kukaan Suomessa siihen aikaan vielä ollut keksinyt.
Kun sitten josku 22-23 aikoihin koputin ja kävin moikkaamassa, kaikki sujui hyvin - jopa porukan sillä hetkellä ainoa poika oli tyytyväisen oloinen (tuskin osallistunut tänäänkään mihinkään "metoo-kampanjaan..."?) ja minullekin tarjottiin limua. Yhtä paikalle myöhemmin illasta tullutta neitokaista yritettiin piilotella "väsymyksen" takia- näinhän mistä oli kyse- mutten löytänyt tässäkään vaiheessa mitään syytä soitella vanhemmille tms sillä asiat olivat hallinnassa.

 -ala kuvassa näkyy tuvan seinä vielä vanhassa maalissa, voitte kuvitella nuo seinät marjapuuronpunaisiksi??



Porukkaa kokoontui milloin sisälle, milloin ulos- aina jotain tapahtui jossain. ja jopa läksyjä luettiin tallilla!

Nuorille on tärkeää että heihin luotetaan, mutta että heille asetetaan tutut ja turvalliset rajat (- ope voi koska tahansa kopuuttaa oveen - on siis oltava kunnolla!) -turha byrokratia pois!
Ja kun itse päästään tekemään ja ottamaan vastuuta - mikäs sen parempi! ei niille itsemaalatuille seinille kenellekään tullut mieleen mitään sotkea tai piirtää ja siivoaminenkin toimi melko hyvin - joskus riitti että päänsä tuvan oviaukolla näytti niin jo alkoi luuta lakaisemaan!

Myönnän toki että usein "aika kultaa muistot" mutta jos nyt joku entisistä nuorista ja tallilakävijöistä haluaisivat minua oikaista - tehkää se vaikka tämän palstan lopussa!
Itse kuitenkin -nuorempana varsinkin- melko tiukkapipoisena tätinä pidettynä opettajana on mielessäni säilynyt vain hyviä muistoja tästä tallinuorisosta jotka kasvattivat yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia taitoja kun heille tarjottiin paikka, josta he itse hyvin pitkälle olivat vastuussa!

Toivon että myös tilanne Pyhtäällä , ja toki muuallakin Suomessa jos paikkoja vaan löytyy- ratkeaa nuorille parhalla tavalla. Kyllä se nuuskakin pois huulesta otetaan kun siit nätisti sanotaan.... Eikä kukaan fiksu niitä piristysjuomia kittaa -johan sen sanoo järkikin!

-tällainenkin kuva löytyi - on noita kenttiä tullut lanattua hevosvoiminkin! Ja äkeestä kotikonstein tehdyllä lanalla!




tiistai 21. marraskuuta 2017

Suomi- Ruotsi "maaottelu" - ja muumit



Palatkaamme eiliseen seminaariin - niin paljon tietoa ja juttuja lyhyessä ajassa että piti oikein yön yli sulatella- kaksi mielenkiintoisinta oli jätetty viimeiseksi: Roleff Kråkström- naimakaupan kautta Muumimaailmaan siirtynyt toimari ja Ruotsin Södertäljessä asuva suomalainen Riitta Eivergård päättivät aamuisen seminaarin piristävillä ja mielenkiintoisilla puheenvuoroilla brändäämisestä ja ruotsalaisen ja suomalaisen johtajuuden eroista. 




Ensin Riitan näkökulmia johtajuuteen- ruotsinkielentaito on se ensimmäinen asia mihin kannattaa panostaa- "pakkoruotsia" hän kiittää siitä, että itse on pärjännyt! Kun on hyvä pohja. on siitä helppo ponnistaa eteenpäin!
                                                                                                               * Johtajuus on kiteytettynä miten olla interaktiivisesti tekemisissä toisten kanssa- yrityksessä  asetettava ja pyrittävä yhteisiin tavoitteisiin, organisaation oltava menossa oikeaan suuntaan oikeasti kohdennetuilla resursseilla, lähtökohtana aina asiakkaan tarpeet.
Jyväskylän YO on tehnyt aiheesta tutkimusta, ja strategisella tasolla on Suomi aivan kärjessä USA:n, Japanin ja myös Ruotsin seurassa. Mutta miten johdamme itseämme -voi olla seuraava kysymys? Miten sosiaalinen puoli työpaikoilla voi?
kannattavuus- johtaminen - kulttuuri  - kaikki nämä ovat sidoksissa  yrityksen imagoon, mikä taas 49% heijastaa yritysjohtajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, josta taas markkina-arvoon heijastuu 60% yrityksen maineeseen...
Tavoite on sama, mutta suomalaisessa yrityskulttuurissa on pääpaino tuloksissa, päätöksissä, erimielisyyksien poistamisessa, pomon tietotaidossa , aseman tuomassa auktoriteetissa ja hänen päätöksissään. Ruotsalainen johtajakulttuuri lepää pikemminkin suhteiden, osallisuuden, konsensuksen ja yhteisen päätäntäprosessin varassa- johtaja johtaa muiden kautta ja on myös ansainnut johtaja-asemansa. -
Muita eroavaisuuksia ja asioita joista voimme toisiltamme oppia:
*Suomessa meidän on opittava kuuntelemaan
*itseohjautuvuuden merkitys kasvaa koko ajan
*Ruotsissa parempi ja positiivisempi palautteenanto (=feedback)
*Suomalainen johtaja myös välittää tietoa- tässä ollaan ruotsalaisia edellä ; tietotaito on korkeampi
*Suomalainen "suoraan-asiaan-menettely" ei aina Ruotsissa onnistu: "Tässä on hyvä kone - osta se!"
aiheuttaa hämmennystä ruotsalaisissa asiakkaissa kun small talk jää puuttumaan... Mikä meillä kaikilla pohjoismaalaisilla kuitenkin on yhteistä, ovat perusarvot kuten:




*Rehellisyys
*Luottamus
*Tuloshakuisuus
*Joustavuus
*korkea työmoraali

Näistä yhteisistä tavoitteista olisi hyvä kaikkien hyötyä ja vahvistua yhdessä. Tähän väliin Riitta siteerasi Matti Alahuhtaa joka on poiminut onnistuneen johtajuuden seuraavat tekijät:
*luottamus*positiivinen asenne* kiinnostus, empatia*nähdä oleelliset asiat* tuloksen tekeminen yhdessä

"Ruotsalaisten kannustava vapaus koskee hyviä työntekijöitä, jotka helposti pääsevät maaliin kunhan suunta on oikea"- tässä meillä on vielä oppimista.
Asiantuntijuus ja ylipäänsä "knowhow" on taas meidän suomalaisten vahvuusaluetta - me tiedämme Ruotsista paljon enemmän mitä he meistä jo pelkän yleissivistyksemme avulla!
Tämä puheenvuoro antoi paljon mietittävää myös itsensäjohtamisen tiimoilta, osallisuus, luottaminen, tiedonjakaminen, läsnäolo - siinä joitakin avainsanoja!

Sitten Muumeihin ja firmaan "Moomin characters" joka perustettiin jo 50-luvulla Toven ja Lars-veljen toimesta  lähinnä taiteellisiin ja kultturellisiin tarpeisiin. Japanilaisten mukaantulo 80-90-luvulla animaationeen sai valtavasti julkisuutta ja toimi ikäänkuin rahasampona hetken, mutta koska kyseessä on taide&kulttuuri eikä pelkkää huvitusta, päätettiin kilpailun kovetessa "paluuta juurille" eli taiteen pariin. Yhteistyö niin museoiden kun kauppaketjujen kanssa on toiminut hyvin, ja etenkin ruotsalaiset ovat ottaneet tämän rakkauteen, hyväksyntään, vapauteen ja luonnonkunnioittamiseen perustuvan jo kolmatta sukupolvea käyvän brändin omakseen.




Myös maailmanlaajuinen levikki on onnistunut, koska muumien arvot eivät sitoudu uskontoon tai  mihinkään maantieteelliseen paikkaan- asia mitä itse en edes ollut tullut ajatelleeksi! (Esimerkiski joulun olemassaoloa ja tapahtumaa pikemminkin ihmeteltiin eräässä muumi-kirjassa!)
Toven taustasta ilmeni myös että jos itse on kosmopoliitti - mm lapsuuden kesät Tukholman saaristossa ja matkoja lähes ympäri maailman tai ainakin pitkin Eurooppaa, - on helppo myös ajatella kansainvälisesti. Suomessa naiset saivat myös ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden - tämäkin on ollut omiaan helpottamaan naistaiteiljan työtä!
Muumin suuren suosion voinee myös kuitata sloganilla "Roadmap to happiness" - siitähän tässä lopulta taitaa olla kyse! Pohjoismaiset arvot, kuten jo mainitsemani suvaitsevaisuus , pääsevät oikeuksiinsa näissä kertomuksissa ja niiden henkilöhahmoissa- kaikki loppujen lopuksi Toven lähipiiristä kaapattuja!

Tämä Moomin-brändin esittely oli hauska päätös monipuoliselle ohjelmalle, josta kiitos siis finsk-svenska handelskammaren:ille  puuhahenkilöineen. Mielenkiintoista tietoa tuli runsaasti ja ainakin yhteystietoja tuli vaihdettua- johtamistaidot ovat aina kysyttyjä!



maanantai 20. marraskuuta 2017

Mitä voimme oppia Ruotsilta? Finsk-svenska handelskammaren vastaa.




Kahvila-ravintola Cabriole Porvoossa (kiitos, vanha kisakaverini ja paikan omistaja Kuiviston  Matti- lounas oli maittava ja aamiainen vallan superb-parhain ikinä) tarjosi arvokkaat, (vaikka julkisivuremontin takia hupulla peitetyt )- ja käytännölliset tilat ja hyvän ruokailun  suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin aamuseminaarille.  Tarjolla oli  virkistäviä näkökulmia muumeihin, lobbaukseen politisointeineen, eroihin suomalaiseen ja ruotsalaiseen johtamiseen, rahastoihin ym investoimiseen ja vientiin .Kuvassa puhetta pitää tilaisuuden isäntä, kauppakamarin vd Kjell Skoglund Suomen ja Ruotsin välisestä viennistä ja tuonnista.





Verkostoitumista, kuuntelua, jopa pieniä "ahaa-elämyksiä" oli tämä aamupäivä täynnä ja laitankin tähän lähinnä koosteen ranskalaisin viivoin jaoteltuna.
*Ruotsalaisilla yhtiöillä 850 tytäryhtiötä Suomessa- meillä vastaavia vain 580 Ruotsissa
*Intia, Kiina, Vietnam, Kaakkois-Aasia ja esim Brasilia ovat maailmanmarkkinoilla koventaneet panostustaan - me täällä Pohjoismaissa jäämme helposti jälkeen jos tuudittaudumme liiaksi siihen uskoon että asiat pyörivät omalla painollaan.
*Ruotsin työllisyys% maailman korkeimpia (76,7%) *Suomalaista osaamista arvostetaan maailmalla mutta täällä kaivataan yhä lisää investointeja *Ruotsi vetää myös yrittäjiä; ja jopa puolet uusista yrityksistä ovat yli 60-vuotiaitten omistuksessa! * Naisilla on Ruotsissa meitä paremmat mahdollisuudet lyhennettyyn työaikaan ja joustoon etenkin ruuhkavuosina.* Me kauppaamme moottoreita, metsätenologiaa, terveysalan teknologiaa kemikaaleja .*Demografia eli väestötieteemme kaipaa tutkiskelua sillä olemme yhä Euroopan harvimmin asuttuja maita.
*Ruotsin olisi löydettävä keinot saada maahanmuuttajat nopeammin työelämään * Ruotsin koulusysteemi vaatii kattavan tarkistuksen, mutta he osaavat myydä ja ovat sosiaalisempia jo koulussa!
Seuraavan puheenvuoron sai Tapio Pekkola, Paavo Lipposen entinen erityisavustaja joka toimii lobbarina Nordstream kaasuputkihankkeessa kertoi mieluummin puhuvansa kommunikoinnista kuin lobbauksesta, ja sanoi olevansa firmansa "silmät ja korvat" Euroopassa liikkuessan. Politiikalla on näin isoissa kaupoissa suuri merkitys, ja tässä ovat suomalaiset poliitikot ruotsalaisia helpompia saada yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan. Aina poliittisissa keskusteluissa on pöydälle osattava lyödä faktaa, ja paljon, mitään "mutu" -juttuja on turha poliitikoille tarjota! Myös näinkin mittavissa projekteissa on läpinäkyvyys ja asioiden esittäminen avoimesti tärkeää. On myös huomioitavaa että Pohjoismainen yhteistyö eroaa muusta Euroopasta, ehkä avoimen ja rehellisen asenteen takia.

Lars Kinnunen, nimestään huolimatta ruotsalainen, kertoi millä tavalla sijoitusyhtiö kokoaa "salkkunsa" josta sitten tarjoaa ihmisille investointikohteita. Uusien kiinnostavien yritysten kartoittaminen alkaa tutustumalla ja seuraamalla niiden toimintaa ja ihan raakoja lukuja- mikä on kasvuennuste, paljonko investoidaan, mikä on ollut voittokehitys viimeisen 20:nen vuoden aikana ja mikä on ennuste. Alustavasta "yrityskartasta" karsiutuu tällöin jo monta firmaa, ja sitten paneudutaan työvoimansaantiin, kestävään kehitykseen, henkilöstöpolitiikkaan yleisesti ja tutkitaan ennusteet lainapääoma/ korkokulut ja toki käydään lounaillain. Minä höristin tietty korviani kun suomalaisista yrityksistä mainittiin Kone, Abloy ja Nokia renkaat. Koneen suhteen osaan olla mieluusti samalla kannalla- vierailu kieltenopettajien kanssa Hyvinkään tehtailla oli todella antoisa ja olen unohtanut siitä kirjoittaa. Ehkä sen aika tulee vielä?


Kone Oy.llä olimme tutustumassa elokuun lopulla Keski-Uudenmaan kieltenopettajien kanssa - siinä firma jolla on visio! Ei ihme että kelpaa tuohon ruotsalaiseenkin sijoitusrahastoon!






Två föredrag kvar - Riitta Eivergård, med rötterna i Mellersta Finland, utpekade olikheter i svenskt och finskt ledarskap  och "muminkaraktären" Roleff Kråkström berättade om "Mumnbränden"och dess utveckling som höll pä att hamna i skuggan av de stora animationsbolagen. Men mer om dessa imorgon - det var faktiskt jätteintressant och nyttigt att höra!
-Anteeksi, sama suomeksi, mutta tässä tämä seminaarin läpi loistava ajatus - suomi on ruotsia ja ruotsia suomea- minä kaksikielisenä välillä sekoitan kielet. Moni esitelmöijistä painotti tätä kielitaitoa - se ei todellakaan ole englanti joka kattaa pohjoismaisen yhteistyön, vaan ruotsi! Mutta siitä ja Muumeista ja johtajuudesta lisää huomenna.Nyt päivä täys, vaikka mielenkiintoinen olikin ja tarjosi uusia ajatuspohdintoja ja näkökulmia!



maanantai 13. marraskuuta 2017

Puolipidätemietteitä- vapaasti käännettyinä. Kokoamistahan tuo vain on...

Hevosen kokoaminen - usein niin väärinymmärretty asia. Kokoamisella ei ole mitään tekemistä hevosen nenän sijoittamisella luotiviivalle (tai sen taakse!) mutta se käsittää kaiken sen hevosen energian keräämisen käyttöön jotta sen lihaksisto pääsee kehittymään ja askellajeihin saadaan näyttävyyttä/kimmoisuutta!  lähteenä: the Thinking Equestrian; lyhennettynä ja sovellettuna.


Luonnossa lihaksisto kehittyy ja tasapainottuu mm ylämäessä laukatessa. Siihen pyrkikäämme- "always uphills!" (kuva Mallusjoelta)

"​Collection is a frequently misunderstood term. It has nothing to do with putting the horse's face on the vertical and everything to do with gathering up your horse's energy to strengthen his body and to put brilliance into his gaits. (Photo Credit: Renate Blank, CC BY-SA 2.5 via Wikimedia Commons--modified) "

Sitten kysytään:; Mikä sinusta hevosena olisi miellyttävämpi tapa liikkua- takajalat alla työntäen, selkä hyvin kantaen ja pää ja kaula luottavaisesti ja rentona  pystyasennossa?

Vai kaula ja pää jännittyneenä, toki nenä luotiviivalla, selkä notkolla ja takajalat perässäraahautuen.

 Hevosen liikkuminen koottuna pitää sen kauemmin terveenä koska se kantaa itsensä lihaksistonsa avulla jalkojen niveliä ja jänteitä säästäen, se pysyy tyytyväisenä ja on myös paljon miellyttävämpi ratsastaa.

PUOLIPIDÄTE on kaiken kokoamisen alku ja juuri: Tarkoituksena ei ole hidastaa tai ainakaan veltostuttaa sen liikkumista, vaan tasapainottaa se ja saada takajalkoja kropan alle ja kaula kohoamaan. Oikein tehty puolipidäte niin olet jo pitkällä!

ALOITA ratsastamalla eteenpäin ja seuraa pehmeästi hevosesi liikettä myötäillen lantiolla ja myös pohkeet liikkeessä mukana. Suorista selkäsi , kuitenkaan jännittämättä olkapäitä, ja sijoita painosi selkeästi istuinluille samalla kun häpyluusi kääntyy hieman ylöspäin vatsalihaksiasi jännittämällä. Sitten päästät jalat venymään sulkeutuen hevosen ympäri  maata kohti - tämä takaa sen, että takajalkojen liike säilyy ja ne hakeutuvat vartalon alle. 

Samantien, (tai puoli sekuntia myöhemmin, kun hevosen eteenpäinpyrkimys on taattu -kirj.huom) purista nyrkkisi kiinni kuten puristaisit vettä sienestä; ensin sormia ja vasta sitten hieman rannetta kääntäen. 

Muista puolipidätteiden välissä päästää hevosta eteen, sillä oikein tehty puolipidäte vaatii hevoselta paljon työtä ja lihaksisto kehittyy hitaasti (- et sinäkään "kylmiltäsi" tee sataa vatsalihasliikettä...) 

Kun yksinkertaiset puolipidätteet menevät hyvin läpi ja hevonen kantaa itsensä, voidaan puolipidättein myös vaikuttaa sen suoristamiseen. On vain osattava ajoittaa pidätteet oikein että vaikutus toimii- kun oikea takajalka nousee ravissa (vs vasen etujalka koska on kyseessä kaksitahtinen liike) Tässä voidaan myös tehostaa pohkeen vaikutusta kannuksella oikein ajoitettuna jotta sadaan hevonen käyttämään vatsalihaksiaan selän noustessa. Ajoitus siis tärkeä. Kun sisätakanen on nousemassa ilmaan, silloin on sisäpohkeen aika toimia. vastaava pätee ulkoapuihin, ja kun jalka palaa maahan on pohkeenkin oltava rento. Tämä voi vaikuttaa hankalalta "kyttäämiseltä" mutta ratsastuskokemuksen karttuessa asia sujuu kuin itsestään; tahdissa. Kevyessä ravissa ulkoetujalalle kevennettäessä vaikutus tulee sisätakajalkaan kuin itsestään koska pohjetta käytetään kun kevennyksen jälkeen istutaan alas satulaan. 


Seuraavaksi mietitään miten ja miksi saadaan hevosen niska nousemaan. Se tapahtuu itseasiassa lähes itsestään kun takajalat, selkä ja vatsalihaksisto saadaan töihin niskakin nousee kun etujaloille ja lavoille saadaan lisää tilaa. Ohjilla ei pidä missään nimessä ruveta vetämään, sahaamaan tai tekemään muitakaan "vippauskonsteja" sillä sormien ja käsien nyrkiin puristaminen, ja pikimmiten taas hellittäminen saa sopivan paineen hevoen suussa ja se jää pureskelemaan kuolainta niskan noustessa. Kuolaa syntyy kun sylkirauhaset jäävät hieman puristuksiin ja kuolainta imeskellään; tämä on toki yksilöllinen ja kovin hevoskohtainen asia (kuten syljeneritys meillä ihmisilläkin) Tuntuma suuhun voi hetkellisesti pidätteen aikana olla vahvakin, mutta periaatteena on aina että hevonen kantaa itse itsensä ja ratsastajansa eikä päinvastoin! Joten muista myötääminen (oma huom.)
   

 

Tässä kuvassa käy ilmi miten puolipidätteiden avulla saadaan hevonen vähitellen siirtämään painoaan takajaloille, nostamaan ja kantamaan selkälihaksillaan ja avustamaan vatsalihaksilla, jolloin myös kaula ikäänkuin kasvaa ja nousee ja ratsastajan ohjat hieman lyhenevät. Hevonen siis oikeasti kantaa itsensä ja ratsastajansa jolloin sen liikkeet tulevat joustavimmiksi ja helpommiksi myös ratsastajan istua selässä olevan kantovoiman vaikutukesta.

Liikerata myös lyhenee ja liikkeet tulevat korkeammiksi - tämä on myös ehdoton edellytys saada takaosaan sitä työntövoimaa mitä tarvitaan todella hyvien lisäysten esittämiseksi! Hevosella joka on hyvin koottu, on helpoo esittää lisäys- sille vain annetaan "lupa" muuttaa kokoamisen avulla saavutettu kantovoima eteenpäinvieväksi työntövoimaksi - helppoa, eikö totta? :)



 

 


 

 

tiistai 7. marraskuuta 2017

Erilaisia oppijoita, päihdeinfoa, verkostotapaamista, kestävää kehitystä ja kieltenope-verkkokurssia-huh!






Aloitetaanpa erilaisista oppijoista- eli meistä kaikista. Tämä on niin tuttua
hevospuolelta- ei yhtään hevosta voi kouluttaa jonkin valmiin "mallin" mukaan
-kaikki ne ovat yksilöitä,; aivan kuten me ihmisetkin.
Toki pitää noudattaa sitä "punaista lankaa" eli on jotain yleisellä tasolla sovellettavia
pääperiaatteita ja malleja joiden pohjalta toimitaan, mutta tässä piilee ehkä uuden
parjatun oppisuunnitelman perimmäinen aate: kukin oppikoon tavallaan! Opettajaa kuitenkin auttaa se, että hän kokemuksensa pohjalle saa muodostettua tietyn perustan jonka päälle sitten rakentaa.
Erilaisten oppijoiden verkostotapamisessa Helsingissä 1.11. meidät johdatteli aiheeseen Sari Reinikainen ja neurospsykologiasta jatkoi Johanna Nukari.



 Jokaisen tietoiskun perään pidettiin kymmenisen minuuttia ryhmäkeskustelua annetusta aiheesta, ihan hyvä tapa syventää ja puida annettuija ajatuksia. Oma pääni alkaa vaan olla niin täynnä ettei mitään uutta tunnu sinne mahtuvan - tuttuja hyväksitodettuja asioita tässäkin käytiin läpi.

Positiivista oli ehkä osallistujajoukossa se, että myös nuoret aikuiset ja ylipäänsä aikuisopiskelijat AMK-tasollakin saattavat menestyksekkäästi opiskella pienistä oppimisvaikeuksista huolimatta, ja nyt tähän puoleen paneudutaan koska apua löytyy!
Erilaisia "apuvälineitä" esiteltiin melko pikaisesti, mutta verkostoa ja linkityksiä on siis saatavilla lähes jokaiseen ongelmaan - puheesta voi tehdä ohjelman avulla muistiinpanoja, ja tekstiä lukeva ohjelmakin löytyy! Näistä asioista selvitteli meille Jukka Liimatainen mainiten Microsoft One noten, Dragon dictationin, Evernoten ja Google docsin. Tekniikka kehittyy sitä vauhtia, että tähän lie turha mitään erityisapuja linkittää sillä ne saattavat olla huomenna jom vanhettuneita. Mutta apua siis löytyy- esim juuri Oppimisen apuvälinekeskuksen kautta!


Pekka Peura on hyvin opettajiakin kahtiajakava tyyppi - olen häntä ja hänen tekniikkaan perustuvaa "Flipped learning" systeemiä kauhulla kuunnellut jo pari vuotta sitten Campus-seminaarissa. Mutta, oi, tässäkin on edetty - videolta esitti nöyrä mies ajatuksiaan erilaisista oppijoista ja eri tavoista oppia- ei suinkaan pelkkää ongelmien-kimppuun-tietotekniikalla- mallia! Mutta toki- anna ongelma ja päästä oppilaat sen kimppuun ; toki siinä on ajatusta kunhan voimme varmistaa että motivaatiota löytyy!

Vaikkei mitään uutta ja mullistavaa tapahtumassa tarjottukaan, oli välittämisen henki se joka eniten tehosi- oppimistilanteesta on tehtävä aina mahdollisimman turvallinen ja rento, tässä haastetta tulevaisuuteen kun yhteiset ryhmät/luokat vähenevät ja oppilaat itsenäisesti "poksahtelevat" pitkin lukukautta opintojen pariin; kuka milloinkin.
Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joten toivottavasti nämä uudet systeemit eivät kaivaa pohjaa pois siltä sosiaaliselta kehitykseltä mitä luokkamuotoinen opetus on tarjonnut!
kaikkiaan ihan mielenkiintoinen päivä, monen muun asian katveessa toivon että jotain tästäkin päähäni tarttuu- nyt on jo liikaa lyhyessä ajassa tungettu kallooni uutta oppia- onneksi heti torstaina seurasi hankemaailman itsensäjohtamiseen liittyvää asiaa Satu Vainion johdolla- siitä lisää seuraavassa postauksessa!