keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Disciplin- kuri& järjestys se olla pittää- eestiläisten mukaan. Ei huonompi juttu!



 Jouluinen rauha vähemmän talvisine keleineen
alkaa olla nautittuna ja paluu pikkuhiljaa arkeen
siihen liittyvine ajatuksineen.
Kasvatusta ja oppimista; kuinka ollakaan!
Uutta OPS ia ja koulumaailmaan liittyviä taloudellisia leikkauksia olen koko syksyn miettinyt ja on myönnettävä etten vieläkään näe
niitä pointteja mitä meille opettajille tarjotaan näennäisen valinnanvapauden ja vastuunkannon myötä. Jättikokoiset ryhmät niin amiksessa kuin lukiossakin eivät palvele ketään, ja vähentynyt lähiopetus kärsii siitä, että kun kurssin lopussa alat hieman erottaa oppilaat toisistaan ja muistat nimiäkin, kappas, touhu ohi ja opintosuoritteeseen arvostelu! Ei ihme, että amiksen puolella monet kurssit halutaan nykyään arvostella pelkällä "S"-merkinnällä eli suoritettu!
Resurssien keskittäminen sinne, missä niitä tarvitaan, kuulostaa toki hienolta, mutta miten toimii jos oppilaitoksessa ei enää ole paikallista rehtoria ja opettajatkin tulevat "satelliittikomennukselle" jostain muualta kun sattuu olemaan lukujärjestyksessä tilaa?  -Aika näyttää, systeemi tullee toimimaan aikuiskouutuksen puolella, mutta nuorisopuolella- voi nuo pojat; keskenkasvuiset köriläät joilla valtava tarve näyttää toisilleen ja opettajalle mitä he "uskaltavat" touhuta tunneilla, tai vaan panevat päänsä pensaaseen jos eivät osaa! Moni härikköoppilas on luovuttanut toivonsa oppimisen suhteen- usein jonkin oppimisongelman vuoksi- ja häiriköinti tai oma touhuaminen tunneilla on eräänlainen protesti sille kun ei ymmärrä ja osaa. Opettajien jaksaminen kaiken muun toiminnan ja suunnittelun ohella alkaa olla äärirajoillaan, joten ymmärrän monia sikäli etteivät enää jaksa puuttua mihinkään järjestyksenpitoon - oppikoot ne jotka pystyvät kovassakin metelissä keskittymään!
HBL:ssa tänään (28.12.16) oli mielenkiintoinen artikkeli naapurimme Eestin oppimistuloksista  ja siihen johtaneista syistä PISA-taulukoiden mukaan. Muutamia huomioita: Luonnontieteissä Euroopan ykkönen, Euroopan maista vähiten oppilaita jotka eivät yllä perusoppimisen tasolle, poikien ja tyttöjen tuloksissa ei huomattavia eroja, matematiikassa Euroopan kakkonen Sveitsin jälkeen, Luetunymmärtäminen Suomen jälkeen heti kolmantena, huippuosaamiseen yltävien oppilaiden määrä kasvaa samaten kun heikkojen oppilaiden määrä vähenee....


 Katsommeko me itsemme sokeaksi länteen kun etelässäkin olisi opittavaa? Minkälainen merkitys on Neuvostoliiton taustalla ja sillä yritteliäisyydellä, millä omaan, itsenäiseen maahan on suhtauduttu viimeisen reilun  kahdenkymmenen vuoden aikana? Koulutus on äärimmäisen arvostettua Eestissä, ja vaikka mistään armeijan kurista ei ole kyse, on olemassa sääntöjä noudatettaviksi. Kouluun mennään oppimaan, ei pelleilemään ja viihtymään..

Vekarajärvi elokuussa- kuri ja järjestys

 Henkilökohtaisesti en pane pahakseni vaikka vähän sitä armeijan kuriakin olisi tarjolla...Mitä suuremmat massat ovat liikkeellä, sitä tarkemmin on sääntöjä noudatettava! Aikanaan ratsastuskouluissakin oli todella kova kuri - turvallisuuteen liittyen jopa pakollista jos / kun oli isoja kymmenenkin oppilaan ja hevosen ryhmiä. Olen toki sitä mieltä, että "vapaus tuo vastuuta" mutta monen nuoren kanssa asian voisi kääntää toisinpäin:
Kun vastuuta kyetään ottamaan, se tuo tullessaan vapautta. Nyt vaan sysätään vapautta ja  vastuuta nuorillekin oppilaille omista tekemisistään eivätkä he kykene sitä ottamaan - tottakai ihminen lintsaa ellei ole pakko jotain tehdä! Mukavuudenhalu on meissä sisäänrakennettu ominaisuus!
Ja ellei koulussa opettaja aseta rajoja, nuoret niitä koko ajan etsivät. Hyvässä ja pahassa.


En tästä kirjoittaisi, ellen olisi alkanut olemaan niin epäuskoinen omasta  kutsumuksesta työhöni- hyvillä tavoilla ja toiset huomioivalla käytöksellä on merkitystä! Ja turha siinä enää pallotella sitä kasvatusvastuuta ja kenelle se kuuluu - jos eivät nuoret osaa luokkaan tullessa riisua takkiaan naulakkoon ja myssyä pois päästä ja kännyköitä piiloon, niin minä ne käskytän. En kysele mitä on kotona opetettu tai mitä muilla tunneilla tehdään. Piru mikä piru. Ja paha ämmä. Mutta välitän miten nuo pärjäävät mailmassa, siksi jaksan käskyttää. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen vaikkei kaikista tykkäisikään, joten jos joku opettajatäti tulee onnelliseksi kun he riisuvat myssynsä luokassa, ehkä he osaavat sen taidon tositilanteessakin kun on käytöstavoista puhetta?  Ja mitä tässä opin - en nyt ihan väärässä ehkä ole ollutkaan?
-Huomenna hevosiin liittyvää ikävää asiaa, mutta elämään kuuluvaa. . Jos jaksan.


Tapanina taas piristystä ja hyvää oloa! 




maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulumaa, joulukuusi, joulusiivous, jouluruoka, joulustressi, joulumaastoilua ja löhöämistäkinkö?



Saaren joulumaa- lähes jo traditio Mäntsälän Saaren  KEUDAlla ! Tänä vuonna keksin äidilleni joululahjaksi käyttää häntä siellä ja kuunnella myös Suvi Teräsniskan joulukonsertti. Olipa taas aika upea kokemus ja mammakin tykkäsi- tajusin vasta autossa matkalla Saarelle etten koskaan ole ollut oman äitini kanssa minkäänlaisessa musiikkitilaisuudessa ellei nyt lapsuuden satunnaisia joulukirkossakäyntejä lasketa? Jopa hieman jännitin kun näitä mietin, ja helpotus oli suuri kun äitini kuiskaten totesi tykkäävänsä laulajan äänestä ja kappaleetkin oli ihan kivoja. Jess, taisin onnistua tässä lahjavalinnassa?
Mäntsälän floristit olivat panneet parastaan ja ihailimme käytäville ja kasvihuoneisiin asetettua näyttelyä - tänä vuonna saatiin vallan kansainvälistä menestystä kun Lila Hagman (olen opettanut hälle äikkää-kirj.huom) voitti Skills kisoissa kultaa! Ja nämä kukka-asetelmat vaan ovat niin .huh.

Joulukuusi olikin sitten seuraava projekti- sain poikia houkuteltua mukaani ja peräkärryllä sitten tuotiin minulle ja perheelliselle pojalleni kuuset tänne keskustaan.Tuolla se verannalla makoilee, kuusi meinaan, ja odottaa että virittäisin sen jalkaan ja koristelisin. Aatonaattona sitten.

Ratsastustunteja olen pitänyt ihan mielenkiinnolla- Järvenpäässä iloisia ja mukavia oppilaita ja perjantaiset neljä tuntia kuluvat nopeasti. Asia olisikin eri, jos niitä tunteja pitäisi viisi-kuusi päivää viikossa! Kaikki, mitä paljon tekee, käynee työstä? Tämän syksyn lukujärjestys KEUDAllakin on ollut sen verran väljä, että mieluusti olen tunteja valmistellut ja kouluun mennyt - tänään on vielä "jälkihuollon" aika kun saan numeroita opintosuoritteisiin. Ennen sitä vielä jokunen tehtävä tarkistamati- "ressiä pukkaa". Hyvä syy muuten siirtää joulusiivousta! (tai jättää tekemättä??Ei täällä NIIN likaista ole etteikö imurointi ja lattianpesu riittäisi?)


Uskomaton muodonmuutos tapahtuu vuosittain Saarella ennen Joulumaan avajaisia- kasvihuoneista tehdään niin esiintymislavaa kuin lapsille joulupolkua eläimineen ja joka vuosi on uusia ajatuksia kehitelty- kiitos vaihtuvien oppilaiden ideoiden tulva riittää!
Yllättävän hyvin toimii akustiikkakin kasvihuoneessa- Teräsniska sanoi leikillisesti olevansa lähinnä huolissaan ettei automaattinen kastelujärjestelmä kesken hänen laulujaan ala toimimaan... (Ei alkanut, sai laulaa rauhassa)  -Tänään vielä ehtii - paljon olisi tulijoita jos aukioloaikoja pidennettäisiin  -tuosta on joskus opekokouksessakin puhuttu - mutta rankan syksyn jälkeen tuntuu siltä että oppilaiden lisäksi opettajatkin kaipaavat joululomalle, joten vielä on yleisön tyydyttävä vajaaseen viikkoon.
Jouluruoka. En laita tähän reseptejä.  Puhuttiin poikien kanssa että ainakin itsetehdyn sillin ja lanttulaatikon voisi unohtaa. Enkä aio herneitäään keittää ja unohtaa taas mikroon....Ehkä jotain uutta- perinteet ovat hienoja mutta voihan niitä hieman joskus uusiakin ja muokata, eikö? Savukalkkunaa jo ostin kun kokonaisena uunitetusta tulee turhan kuiva.
-Jouluterrorismikin nosti päätään, ikäviä uutisia Berliinistä aamun uutisissa. Sanaton olen, tätäkö on odotettavissa epävakaassa maailmassamme?
Onneksi pääsee hevosen selässä pois noista ajatuksista- ratsastin vallan "oikeasti" Grixiellä sunnuntaina ja nautin siitä, että tamma kuntoutuu ja yhä on se herkkä kuuliainen hevonen joka minulla on syntynyt yli kaksikymmentä vuotta sitten! Eilen oltiin sitten parin tytön ja Fasun kanssa kävelymaastolenkillä- minulle siinä eniten hiki tuli kun olin varautunut kunnon talvivaattein ja hevosen talsivat sellaista "kävellen-voittoon"-vauhtia! No, kuntoilun parhaudesta taisin juuri viimeksi kommentoida joten hyvä vaan- kinkunsulatusta ennakkoon!
Tänään päätän tähän, muutama hevosaiheinen luontokuva loppuun ja muistakaa hyvät ystävät löhöilläkin- minulla kun on lukemattomia kirjoja kirjahyllyssäni, olisiko aika lukea niitä? Saatan toki joulunpyhinä taas ottaa kantaa opetusmailmaan ja nuorten hevosten koulutukseen, mutta nyt JOULUJA!



Valkeaa joulua on luvattu vain maamme pohjoisosiin, mutta hauskaa kuuraa on ollut viimeaikoina milloin missäkin. Niin kaunista!














ja tässä lopuksi ; Sanelma-kissa toivottaa kaikille stressintöntä joulunalusaikaa!


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Elinikäinen oppiminen ja ilo irti arjestakin- etenkin kun "no news is good news"


Pakko aloittaa taas itsestä - mä olen varmaan narsisti- kun takana on myönteinen ja iloinen lauantai
ja edessä X-Factor - toivottavasti suomalaisittain huipputunnelmissa! //oli huippua ja jatkoa seuraa - HYVÄ SAARA; HYVÄ SUOMI!--

*Lapset on ihania. jopa silloin kun ilmestyvät vain aamuyöllä nukkumaan krapulaansa pois juhlien jälkeen...
*Liikunta on ihan MUST - olin peräti puoli vuotta käymättä salilla- milloin mistäkin syystä- ja nyt kun sain vihdoin taas salikortin aktivoitua olen tällä viikolla käynyt jo kolme kertaa!
*Aamunaloitus Hesarin ja Höblän kera  kaffin ääressä, sitten vähän koekorjausta- mä olen varmaan kieroutunut jotenkin, mutta tykkään-
*Vanha ystävä kylässä ja uusi kasvisresepti kehittyi itsestään sieniin ja juureksiin liittyen jonka jälkeen kirkossa upea joulukonsertti "Operamigos" trion toimesta- ihana baritoni muttei sopraano tai tenorikaan huonoja olleet!


vas, Teijo Lindström, Marko Kostiainen ja Helena Suominen



Jatkoa eilisille liikunnalle saatiin heti tämän päivä Hesarista -ihanaa toimintaa Seinäjoella -linkitän artikkelin tähän. Itsestäänselvyyksiä, josta tuli taas mieleen Tanskan "Drengeakademien" leiri jossa kesällä vierailin ja josta myös kirjoitin tänne heinäkuussa. Säännöllinen, järkevä liikunta, hyvä ruoka ja riittävä uni :  -elämä maistuu! Liitteessä myös IHMISEN rooli oppimisessa- ei aina vaan se kännykkä tai tietsikka...

file:///C:/Users/Ira/Downloads/art%20ESS%20ihminen%20innostaa.htm

file:///C:/Users/Ira/Downloads/Seinäjoen%20”ihme”%20kiinnostaa%20maailmalla%20–%20ylipainoisten%20lasten%20määrä%20puolittui%20muutamassa%20vuodessa%20-%20Kotimaa%20-%20Helsingin%20Sanomat.html


salikengät..


Toinen asia , mitä olen syksyn aikana miettinyt ja taisin siihenkin saada osittaisen vastauksen jo tänään - lasten rauhattomuus jo ala-asteella.
Selitän taustan:
Koska minulla on "omassa" opinahjossani tunteja vähänlaisesti olen uteliaana ja rahattomana ex-opiskelijana  tehnyt sjaisuuksia laidasta laitaan ja siis ala-astetta myöten. Naapurikouluun mennessäni ensimmäistä kertaa joskus alkusyksyllä ykkösiä opettamaan painotin itselleni monta kertaa " Ole kiltti, älä korota ääntä, muista vääntää asiat rautalangasta, toista, kuuntele ja esiinny pikemminkin kilttinä mummona kuin tiukkana opettajana" .
Järkytys oli suuri. Ei lapsilla, vaan minulla.
Se mitä muistin ala-asteesta, jossa myös sijaisuuksia jonkin verran olin tehnyt kymmenen- viisitoista vuotta sitten, oli täysin väärää. Lapset olivat toki ihania- oikein muistettu - mutta se äänivolyymi missä liikuttiin ei olisi sietänyt mitään decibelimittauksia niin suuri oli luokan melutaso. Minun oli pakko saada heidät hiljentymään komentamalla, jotta he edes kuulisivat ohjeeni. Onnistui. Hiljaisuutta kesti viitisen minuuttia jonka jälkeen äänitaso taas lähti nousemaan...
Sama tuntuu pätevän aivan kaikilla alaluokkien asteella eri kouluissa; lapset ovat ilmeisesti jo lastentarhasta ja päiväkodeista oppineet, että vain äänekkäimmät pitävät puolensa etuuksia jaettaessa? Suuresti arvostamallani emeritusprofessori Keltikangas-Järvisellä on vastaus tähänkin:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/463735-professori-kaikki-paivahoito-ei-ole-varhaiskasvatusta-pienilla-aivoilla-joudutaan

Ryhmäkokoa on nostettu ja ollaan edelleen nostamassa, sillä KAIKKI maamme toiminta pyörii talouden varjossa- kustannuslaskelmat ja viivan alle menojen jälkeen tuleva VOITTO on se ainoa tekijä millä tätä maata halutaan hallita! Hyvinä esimerkkeinä valtion kokonaan tai osaomistamat yritykset kuten Finnair, POSTI tai VR - ellei toiminta kannata tarpeeksi, pitää tekeytyä eroon a) työntekijöistä b) koko yhtiöstä. Valtiolle nähtävästi tulee edullisemmaksi maksaa työttömyyskorvauksia kun pitää suomalaisia töissä?


Toinen asia, mikä uuden OPSin myötä harmittaa on se vaatimus miten oppilaiden pitäisi olla niin "itsestäänohjautuvia" että lähiopetustunteja voidaan hyvällä omatunnolla karsia (=säästösyistä pohjimmiten sekin !) ja oppilaat sitten kotona opiskelevat netin avulla! Tämä saattaa osittain pitää paikkansa ainakin niiden OPH:n johtajien lasten osalta ja ehkä sen kymmenen-kahdenkymmenen prosentin osalta oppilaista, joilla keskiarvo muutenkin huitelee ysin ja ympin nurkilla. Mutta entä ne muut? Entä ne, jotka peruskoulun "armovitosella" menevät amiksen sille linjalle jolle saattuvat pääsemään - omista kiinnostusista piittaamatta? Joiden luku- ja kielitaito matikasta puhumattakaan ovat siinä 20% opetetusta eli "tyhjästä on vaikea nyhjästä"!
Sekä lukiossa että ammattikouluissa suurin osa YTO-aineista arvostellaan 50% ko aineen oppimisen mukaisesti, joten jos alkutilanne liikkuu siinä 20% opitun paikkeilla, mitä onkaan paikattavana....Oma kehitystyöni erityisopettajuudessa liittyi amiksen ruotsinopintoihin, jossa 16-18:a tunnissa ei juuri muuta ehditä kuin kerrata, kerrata ja jälleen kerran kerrata kolmen vuoden aikana päähän tarttumattomat asiat. Jokunen asiakaspalvelutilanne ja hieman ammattisanastoa sain mukaanliitettyä ja hei - tätä tarvitsevat niin ne täysin tavikset kuin oppimisvaikeuksista kärsivätkin oppilaat! Kun kuitenkin on tarkoitus saada oppilaat AMK-kelpoisiksi mikä eteen? Toki, moodlesta löytyy oppilaille niitä tee-se-itse-tehtäviä mutta mikä on sitten sen kannustavan ja tarpeellisen opettajan osuus. Minne olemme menossa?
Kaksijakoiseen Suomeen? Pärjääjät ja luuserit? Maassamme on jo nyt noin 70.000 syrjäytynyttä nuorta ja on vain heidän luonneominaisuuksista kiinni miten he elävät - monet sairastuvat mieleltään kun tuntevat olonsa tarpeettomiksi. Tekevät pahaa itselleen tai, kuten koulumurhaajat ja nyt ikävä Imatran tapaus, - muille. Tai - vaan oleskelvat ja odottavat että yhteiskunta maksaa.
En osaa enkä halua pohtia näitä asioita poliittiselta kannalta, mutta johan PISA - tutkimukset sen osoittavat "jotain tarttis tehrä"!

Tässä myös yksi syy, miksi itse painotan niin liikuntaa, musiikkia kuin kulttuuria yleensä - vastapainoa työlle ja opinnoille, yhteenkuuluvuuden tunetta, kehonhallintaa, mielenrauhaa nautintoa  ja jaksamista! Sitä kaikille toivoen, hieman jo jouluisissa tunnelmissa !
Ja lopuksi löytyi kuva-aarre omista tavoitteista - ainahan meikäläinen hevosen verran nostaa! Nyt kun taas käyn siellä kuntosalilla....

Niiskun-Nopsa on jo aikuinen ja asustelee Saaren kartanolla, KEUDAn henkilökuntaa ja nähtävissä Joulumaassa!